Rasitusmurtuma juoksijalla

Mistä rasitusmurtuma johtuu?

Rasitusmurtuma syntyy, kun luu ei fysiologisesti pysty vastaamaan siihen kohdistuvaan kuormitukseen muodostamalla riittävästi uutta, vahvaa luuta tai uusiutumalla tarpeeksi nopeasti. Taustalla on joko äkillisesti lisääntynyt tai totutusta poikkeava, pitkään jatkunut ylikuormitus, tai luun aineenvaihdunnan häiriö. Toisin kuin tapaturmamurtuma, joka syntyy yhdestä voimakkaasta iskusta, rasitusmurtuma kehittyy vähitellen, kun sama kuormitus toistuu satoja tai tuhansia kertoja ilman riittävää palautumisaikaa.

Sisäisiä riskitekijöitä ovat heikko fyysinen kunto, naissukupuoli ja kuukautiskierron häiriöt, muut hormonaaliset häiriöt, matala luuntiheys, vähentynyt lihasmassa ja raajojen linjausvirheet. Ulkoisia riskitekijöitä ovat iskuja sisältävä laji kuten juoksu, harjoitusmäärän äkillinen nosto, sopimattomat jalkineet, D-vitamiinin tai kalsiumin puute sekä tupakointi. Riskiryhmiin kuuluvat erityisesti naisurheilijat, varusmiehet ja äskettäin aktiiviseksi ryhtyneet liikkujat.

Moni riskitekijä on sellainen, johon voi itse vaikuttaa: harjoitusmäärän nostaminen maltillisesti, riittävä ravitsemus ja palautuminen sekä sopivat jalkineet pienentävät riskiä merkittävästi. Osa tekijöistä, kuten luuntiheys tai hormonaalinen tilanne, taas vaatii ammattilaisen arviota, jos rasitusmurtumia alkaa tulla toistuvasti ilman selvää ulkoista syytä taustalla.

Missä rasitusmurtuma yleensä on juoksijalla?

Juoksijoilla tyypillisiä rasitusmurtumakohtia ovat sääriluu, jalkaterän luut (kuten jalkapöytäluut), pohjeluu, kantaluu ja reisiluun kaula. Yleisemmin rasitusmurtumia esiintyy myös lantion alueella. Kipu paikantuu tarkasti yhteen kohtaan luuta, ei laajalle alueelle, mikä on yksi tavoista tunnistaa rasitusmurtuma muista rasitusvammoista.

Oireet alkavat useimmiten kipuna vain rasituksen aikana tai heti sen jälkeen. Jos kuormitusta ei tässä vaiheessa vähennetä, kipu voi muuttua myös levossa tuntuvaksi. Pinnallisemmissa luissa, kuten jalkaterässä, voi kehittyä myös näkyvää turvotusta. Reisiluun rasitusmurtuma voi näkyä poikkeavana kävelyasentona, koska keho pyrkii vähentämään painoa kipeältä puolelta huomaamattaan.

Mistä erottaa penikkataudin ja rasitusmurtuman?

Molemmat voivat oireilla säären alueella, mutta eroja kannattaa tunnistaa: penikkataudissa kipu on laaja-alaisempaa ja tuntuu lihasryhmässä, kun taas rasitusmurtumassa kipu on tarkasti paikannettavissa yhteen kohtaan luuta. Rasitusmurtumassa kipu myös muuttuu tyypillisesti levossa tuntuvaksi jo suhteellisen varhain, kun taas penikkataudissa lepokipu kehittyy vasta pidemmälle edenneessä, hoitamattomassa oireilussa. Jos oma tilanne ei ole selvä, kannattaa hakeutua arvioon ennen kuin jatkaa juoksua olettaen kyseessä olevan pelkkä lihasoire, koska väärä oletus voi pahentaa murtumaa merkittävästi.

Miten rasitusmurtuma diagnosoidaan?

Rasitusmurtumaa epäillään tyypillisen rasituskipuoireen perusteella. Tavallinen röntgenkuva näyttää muutokset usein vasta 2–3 viikon kuluttua oireiden alusta, joten se ei sulje pois rasitusmurtumaa alkuvaiheessa, vaikka kuva näyttäisi normaalilta. Varhaiseen ja tarkkaan diagnoosiin tarvitaan yleensä magneettikuvaus. Fyysinen tutkimus yksin ei ole luotettava tapa varmistaa diagnoosia, joten kuvantaminen on tärkeä osa selvittelyä, jos oireet viittaavat rasitusmurtumaan.

Tämä on tärkeä ero moneen muuhun juoksijan vaivaan verrattuna: pelkkä oireiden seuraaminen kotona ei riitä varmistamaan tai poissulkemaan rasitusmurtumaa, koska ensimmäinen röntgenkuva voi näyttää normaalilta, vaikka murtuma olisi jo olemassa. Jos epäily herää eikä tavallinen röntgen näytä mitään, mutta oireet jatkuvat, kannattaa kysyä lääkäriltä tarvitaanko magneettikuvaus asian varmistamiseksi.

Itsehoito ja hoito

Pääasiallinen hoito on oiretta aiheuttavan rasituksen lopettaminen ja raajan kuormituksen keventäminen. Tämän rinnalla kannattaa korjata taustalla olevia fysiologisia tekijöitä, kuten tupakoinnin lopettaminen ja ravitsemustilan parantaminen – riittävä D-vitamiinin ja kalsiumin saanti tukee luun paranemista. Rasitusmurtumaa ei kannata yrittää hoitaa pelkästään itse ilman diagnoosin varmistamista, koska väärä diagnoosi ja jatkuva kuormitus voivat pitkittää paranemista merkittävästi tai pahentaa vammaa.

• Lopeta heti kuormitus, joka aiheuttaa kipua – älä yritä juosta oireen läpi.
• Hakeudu lääkäriin diagnoosin varmistamiseksi kuvantamisella.
• Noudata lääkärin tai fysioterapeutin ohjeita kuormituksen keventämisestä, mukaan lukien mahdollinen apuvälineiden käyttö.
• Huolehdi riittävästä ravinnosta, erityisesti kalsiumin ja D-vitamiinin saannista.
• Ylläpidä kuntoa vaihtoehtoisella, ei-kuormittavalla liikunnalla lääkärin ohjeiden mukaan.

Kuormituksen keventäminen ei tarkoita automaattisesti kipsiä tai kainalosauvoja – useimmissa tapauksissa riittää, että kipua aiheuttava rasitus (yleensä juoksu) lopetetaan kokonaan ja korvataan kevyemmällä liikunnalla, kunnes lääkäri arvioi tilanteen uudelleen. Vaikeammissa tapauksissa, kuten reisiluun kaulan rasitusmurtumassa, voidaan tarvita tiukempaa kuormituksen rajoitusta ja tarkempaa seurantaa.

Paluu juoksuun

Useimmat rasitusmurtumat paranevat noin 2–6 viikossa; reisiluun rasitusmurtuma vaatii yli kaksi kuukautta. Asteittainen kuormituksen lisääminen aloitetaan vasta, kun paino jalalla ja suora painallus alueelle eivät enää aiheuta kipua. Paranemisaika vaihtelee myös sen mukaan, kuinka pian oireeseen puututtiin ja kuinka hyvin taustalla olevat syyt on korjattu ennen paluuta täyteen harjoitteluun.

Milloin lääkäriin?

Hakeudu lääkäriin, jos kipu jatkuu levossa totutusta poikkeavan rasituksen jälkeen noin kahden viikon kuluessa. Rasitusmurtumaa ei voi luotettavasti diagnosoida tai sulkea pois itse, joten epäily kannattaa aina selvittää ammattilaisen kanssa – varsinkin, jos kipu on tarkasti paikannettavissa yhteen kohtaan luuta eikä laajemmalle lihasalueelle.

Kannattaa hakeutua arvioon myös silloin, jos rasitusmurtumia alkaa tulla toistuvasti eri kohtiin ilman selvää ulkoista syytä, kuten harjoitusmäärän äkillistä nostoa. Tämä voi viitata taustalla olevaan luuntiheyden tai hormonitasapainon ongelmaan, joka kannattaa selvittää, jotta uusiutumiset saadaan katkaistua ajoissa eikä sama tilanne toistu kausi toisensa jälkeen.

Hakeudu lääkäriin, jos rasituksessa alkanut kipu jatkuu levossa noin kahden viikon kuluttua totutusta poikkeavasta harjoittelusta.

Ehkäisy pitkällä aikavälillä

Paras ehkäisy on harjoitusmäärän maltillinen ja asteittainen nosto, riittävä palautuminen kovien harjoitusten välissä sekä hyvä, monipuolinen ravitsemus. Erityisesti naisurheilijoiden kannattaa kiinnittää huomiota energiansaannin riittävyyteen ja kuukautiskierron säännöllisyyteen, sillä molemmat vaikuttavat luun terveyteen. Sopivat, tilanteeseen sopivat jalkineet ja maltillinen harjoitusmäärän kasvattaminen erityisesti juoksuharrastuksen alkuvaiheessa pienentävät riskiä huomattavasti.

Myös tupakoimattomuus ja riittävä lepo harjoituskausien välissä tukevat luun kykyä uusiutua kuormituksen jälkeen. Jos harrastat useampaa iskuja sisältävää lajia samaan aikaan, kokonaiskuormitusta kannattaa tarkastella yhtenä kokonaisuutena – ei vain juoksukilometrejä erikseen, vaan kaikkea viikon aikana kertyvää iskukuormaa yhdessä.

Jos olet aiemmin kärsinyt rasitusmurtumasta, uuden harjoituskauden aloittamista kannattaa tehdä erityisen varovasti ja seurata omaa ravitsemusta huolellisesti – uusiutumisriski on suurempi, jos taustalla olevia syitä ei ole korjattu.

Sama koskee tilannetta, jossa harjoittelu on ollut pitkään tauolla esimerkiksi loukkaantumisen tai muun elämäntilanteen vuoksi: kunto voi palata nopeasti, mutta luiden ja kudosten sopeutuminen uuteen kuormaan vie enemmän aikaa kuin hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto antaisi olettaa. Tästä syystä paluu harjoitteluun kannattaa aina suunnitella maltillisesti, vaikka aiempi kuntotaso houkuttelisi nostamaan tahtia nopeasti heti alkuun.