Penikkatauti ja säärikipu

Mistä kipu johtuu?

Sääressä lihakset on jaettu omiin “lokeroihinsa”, joita ympäröi jäykkä sidekudoskalvo eli faskia. Rasituksessa verenkierto lihakseen lisääntyy ja lihas turpoaa hieman, mutta faskia ei veny mukana. Tästä syntyy painetta lihasaition sisällä, ja pahimmillaan paine heikentää verenkiertoa juuri siinä lihaksessa. Tämä aiheuttaa kipua, pingotuksen tunnetta ja joskus myös puutumista tai pistelyä alueella.

Sama mekanismi koskee kaikkia liikkujia, joilla harjoitusmäärä nousee nopeasti: kun säären lihakset joutuvat tottumattomaan, toistuvaan kuormitukseen liian nopeasti, niillä ei ole aikaa vahvistua ja sopeutua ennen kuin oireet alkavat. Siksi penikkatauti tunnetaan erityisesti pitkänmatkanjuoksijoilla ja niillä, jotka aloittavat juoksuharrastuksen innokkaasti liian nopealla tahdilla ja liian pitkillä lenkeillä.

Penikkatauti kehittyy tyypillisesti asteittain: aluksi kipua tuntuu vain lenkin jälkeen, sitten myös lenkin aikana, ja lopulta – jos oireeseen ei puutu – kipu voi tuntua jo levossa. Mitä aikaisemmin kuormitusta vähentää, sitä nopeammin tilanne yleensä rauhoittuu. Moni yrittää juosta oireen yli, mikä usein vain pitkittää sitä vaihetta, jossa kipua tuntuu vielä lepäilyssäkin.

Ketä penikkatauti yleensä koskee?

Vaiva on tunnetuin pitkänmatkanjuoksijoilla ja muilla, joiden laji sisältää paljon toistuvaa, samansuuntaista kuormitusta säärille. Se on tavallinen myös juuri juoksuharrastuksen aloittaneilla, joiden säären lihakset ja niitä ympäröivä sidekudos eivät ole vielä tottuneet toistuvaan iskukuormitukseen. Riskiä nostavat erityisesti nopeat harjoitusmäärän hypyt, kova juoksualusta ja jalkineet, jotka eivät tue jalkaterän luonnollista liikettä. Myös se, jos harjoittelu on pitkään ollut yksipuolista pelkkää juoksua ilman muuta liikuntaa, voi altistaa oireelle.

Mistä tunnistaa oireet?

Tyypillisiä oireita ovat rasituksessa paheneva kipu ja pingotuksen tunne säären etu- tai ulko-osassa (oireileva lihasaitio vaihtelee), turvotus ja lihaksen tuntuma “kovettuneena”, sekä joskus puutumista, pistelyä tai lihasheikkoutta. Nilkan ojentaminen voi lisätä kipua, koska se venyttää juuri oireilevaa lihasryhmää. Oireet ovat lähes aina molemminpuolisia tai ainakin tunnistettavissa samasta kohdasta molemmissa säärissä, vaikka toinen puoli oireilisikin voimakkaammin.

Oireiden voimakkuus vaihtelee paljon lievästä pingotuksesta voimakkaaseen, liikkumista rajoittavaan kipuun. Lievimmillään kyse voi olla vain epämukavasta tunteesta, joka häviää muutamassa minuutissa lenkin jälkeen. Vaikeammassa tilanteessa kipu voi kuitenkin haitata jo tavallista kävelyä, jolloin kuormituksen vähentäminen on erityisen tärkeää heti oireen alkuvaiheessa.

Miten penikkatautia ehkäistään pitkällä aikavälillä?

Paras ehkäisy on harjoitusmäärän maltillinen nosto: uusi tahti, pidempi lenkki tai kova alusta kannattaa totuttaa vähän kerrallaan, ei viikossa. Hyvin istuvat jalkineet, jotka sallivat jalkaterän normaalit liikkeet, auttavat – iskua vaimentavia pohjallisia voi kokeilla tarvittaessa, mutta liiallista pehmustusta kannattaa välttää. Alkulämmittely ja venyttely ennen harjoitusta, säären lihasten tasapainoinen voima ja linjaus sekä keskivartalon ja lonkkien voimaharjoittelu tukevat parempaa kehonhallintaa koko lenkin ajan.

Moni kokeilee myös paljasjalka- tai minimalistikenkiä osana ehkäisyä, koska ne voivat totuttaa jalkaterän lihakset työskentelemään aiempaa luonnollisemmin. Siirtymä niihin kannattaa kuitenkin tehdä hyvin hitaasti, sillä liian nopea vaihto voi itsessään laukaista juuri saman rasitusoireen, jota sillä yritetään ehkäistä etukäteen.

Voiko penikkataudin kanssa juosta?

Lievässä, vasta alkavassa oireilussa kevyt juoksu voi vielä onnistua, jos kipu pysyy siedettävänä eikä jatku levossa. Kun kipu ilmaantuu jo lenkin alkupuolella tai tuntuu myös kävellessä, tauko kovasta rasituksesta on tarpeen. Kivun läpi juokseminen ei nopeuta paranemista – päinvastoin, oireet voivat edetä pahempaan suuntaan ja pitkittää koko kuntoutumista viikoilla.

Tauon aikana kuntoa kannattaa ylläpitää vaihtoehtoisella liikunnalla, joka ei kuormita säären etu- tai ulko-osaa samalla tavalla kuin juoksu: esimerkiksi uinti tai pyöräily sopivat useimmille hyvin. Näin peruskunto ei ehdi laskea merkittävästi, ja paluu juoksuun sujuu kevyemmin, kun oire on kunnolla rauhoittunut eikä vain hetkellisesti helpottanut.

Itsehoito

Suurin osa penikkataudista rauhoittuu hyvin itsehoidolla, kunhan kuormitusta vähentää ajoissa eikä yritä juosta kivun läpi:

• Vähennä rasitusta tai pidä noin 2–3 viikon tauko oireita aiheuttavasta liikunnasta heti, kun kipu alkaa.
• Käytä kylmähoitoa ja kevyttä hierontaa alueen rauhoittamiseksi.
• Venytä säären lihaksia asteittain sitä mukaa, kun paraneminen etenee.
• Käytä parasetamolia tarvittaessa kivun lievitykseen.
• Tarkista, sallivatko juoksukengät jalkaterän normaalit liikkeet – liian jäykkä tai liian pehmustettu kenkä voi pahentaa oiretta.
• Vahvista keskivartalon ja lonkkien lihaksia parempaa kehonhallintaa varten; tämä vähentää sääreen kohdistuvaa poikkeavaa kuormitusta.

Itsehoidon rinnalla kannattaa seurata, miten oire kehittyy päivä päivältä. Jos kipu ei helpota lainkaan viikon–kahden kuluessa levon ja kevennetyn kuormituksen jälkeen, hierontaa, sähköhoitoa, kylmä- tai lämpöhoitoa tarjoava ammattilainen voi auttaa löytämään lisäkeinoja. Yksilöllisesti sovitetut tukipohjalliset voivat myös auttaa, jos taustalla on jalkaterän toimintaan liittyvä ongelma.

Paluu juoksuun

Paluu kannattaa tehdä vaiheittain, ei suoraan entiseen ohjelmaan. Taulukko näyttää, missä vaiheessa harjoittelua voi nostaa – jos oire palaa jossain vaiheessa, on syytä palata edelliseen vaiheeseen muutamaksi päiväksi ennen uutta yritystä.

Milloin lääkäriin?

Hakeudu nopeasti arvioon, jos kipu on suhteettoman voimakasta rasitukseen nähden tai liikkuminen on selvästi rajoittunutta heti rasituksen jälkeen – hyvin harvinainen mutta vakava akuutti lihasaitio-oireyhtymä voi vaatia kiireellistä hoitoa. Kiireetön arvio kannattaa varata, jos oireet pitkittyvät itsehoidosta huolimatta tai muuttuvat kroonisiksi; tällöin fysioterapia, tukipohjalliset tai – hyvin harvoin – leikkaus voivat tulla kyseeseen.

Kannattaa hakeutua arvioon myös silloin, kun kipu ei enää sovi tähän kuvaukseen: jos se on tarkasti paikannettavissa yhteen kohtaan luuta laajan lihasalueen sijaan, tai jos se alkaa tuntua levossa jo ennen kuin rasituksesta on kulunut kunnolla aikaa. Nämä voivat viitata muuhun syyhyn, kuten rasitusmurtumaan.

Hakeudu arvioon nopeasti, jos säären kipu on poikkeuksellisen voimakasta ja jalan käyttö on selvästi vaikeutunut heti kovan rasituksen jälkeen.

Eroaako penikkatauti rasitusmurtumasta?

Penikkatauti ja rasitusmurtuma voivat oireilla samalla alueella, mutta eroa kannattaa tunnistaa: penikkataudissa kipu on tyypillisesti laaja-alaisempaa ja liittyy tiiviisti rasituksen kestoon, kun taas rasitusmurtumassa kipu on usein tarkasti paikannettavissa yhteen kohtaan luuta ja voi tuntua myös levossa jo aiemmin oireiden kuluessa. Jos oma tilanne ei ole selvä, lääkärin tai fysioterapeutin arvio kannattaa hakea ennen kuin jatkaa itsehoitoa väärään syyhyn perustuen.

Molemmissa vaivoissa perusperiaate on kuitenkin sama: kuormitusta täytyy vähentää ennen kuin oireet pahenevat lisää, ja paluu täyteen harjoitteluun kannattaa tehdä asteittain – ei siinä vaiheessa, kun kipu vasta alkaa hellittää, vaan kun se on ollut poissa myös rasituksessa useamman kerran peräkkäin. Tämä pätee erityisesti, jos akillesjänne tai muu alaraajan alue on aiemmin oireillut samaan aikaan – ylikuormitus säären alueella heijastuu helposti myös naapurikudoksiin.