Kompassin käyttö suunnistuksessa

Kompassi näyttää aina magneettisen pohjoisen, ja suunnan ottaminen tarkoittaa sitä, että kartan ja maaston pohjoinen käännetään samaan suuntaan kompassin avulla. Kompassineula on magnetoitu ja asettuu aina samaan, magneettisen pohjoisen suuntaan riippumatta siitä, mihin suuntaan kompassin runkoa käännetään – tätä hyödynnetään sekä kartan suuntaamisessa että suunnan ottamisessa kartalta. Käytännössä suunnan ottaminen onnistuu neljässä vaiheessa:

Aseta kompassin pitkä reuna kartalle niin, että se osoittaa nykyisestä sijainnista kohti seuraavaa rastia.
Käännä kompassin neularasian rengasta, kunnes renkaan pohjoisviivat asettuvat samansuuntaisiksi kartan pohjoisviivojen kanssa.
Nosta kompassi vaakatasoon eteesi ja käänny itse, kunnes kompassineula asettuu renkaan pohjoisnuolen kanssa samaan linjaan.
Kulje kompassin kulkusuuntanuolen osoittamaan suuntaan ja pidä neula koko ajan renkaan sisällä – suunta pysyy oikeana, vaikka katse olisi maastossa.

Suunnan ottaminen kannattaa harjoitella ensin rauhassa, esimerkiksi pihalla tai puistossa tunnettujen kohteiden välillä, ennen kuin sitä kokeilee maastossa kilpailuvauhdilla. Kun liike – kartan asettelu, renkaan kääntäminen, kompassin nosto eteen – muuttuu automaattiseksi, suunnan ottaminen ei enää hidasta etenemistä juoksuvauhdissakaan. Moni suunnistaja harjoittelee tätä liikettä tietoisesti ensin kävellen, koska kiireessä opittu, väärä tekniikka on vaikeampi korjata jälkikäteen kuin alusta asti rauhassa opeteltu.

Levykompassi vai peukalokompassi?

Kaikki kompassityypit toimivat samalla periaatteella, mutta niiden rakenne sopii eri tilanteisiin. Valinta kannattaa tehdä sen mukaan, kuinka usein tarvitset tarkkaa mittaamista kartalta ja kuinka nopeasti haluat vaihtaa katsetta kartan ja maaston välillä. Retkeilyssä ja maastopyöräilyssä levykompassi on usein käytännöllisempi, koska sitä ei tarvitse pitää koko ajan kädessä samalla tavalla kuin suunnistuksessa.

Tyyppi	Toimii näin	Sopii parhaiten
Levykompassi	Läpinäkyvä muovilevy, pitkät viivat ja suora reuna helpottavat suunnan ja etäisyyden mittaamista kartalta	Aloittelijalle ja tarkkaan suunnanottoon, myös retkeilyyn
Peukalokompassi, kiinteä neularasia	Kiinnitetään peukaloon, pysyy koko ajan kartan päällä samassa kädessä kuin kartta; suunta luetaan pelkän pohjoisneulan avulla	Nopeatempoiseen suunnistukseen, kun karttaa ja maastoa vertaillaan usein
Peukalokompassi, kääntyvä neularasia	Kuten edellä, mutta rasiaa voi kääntää tarkempaa suunnanottoa varten	Kokeneemmalle suunnistajalle, joka haluaa nopeuden ja tarkkuuden välimuodon

Mikä on peukalokompassin ja levykompassin ero?

Levykompassissa mittaaminen tehdään levyn pitkiä viivoja ja reunaa apuna käyttäen, ja kompassi lasketaan kartalta erikseen joka kerta. Peukalokompassi sen sijaan pysyy koko ajan peukalon alla kiinni kartassa, joten suuntaa voi tarkistaa juostessa ilman, että kompassia tarvitsee erikseen nostaa ja asetella. Erot näkyvät myös suunnistustyylissä: levykompassilla suunta otetaan harvemmin mutta tarkasti, peukalokompassilla useammin ja nopeammin.

Aloittelijalle levykompassi on usein helpompi ymmärtää, koska sen pitkät viivat tekevät suunnan ja etäisyyden mittaamisesta konkreettista – näet suoraan levyltä, mihin suuntaan kompassi osoittaa. Peukalokompassiin kannattaa siirtyä sitten, kun kartan ja maaston vertailu alkaa sujua nopeasti eikä suuntaa tarvitse enää miettiä joka kerta erikseen.

Miten kompassilla otetaan suunta ilman karttaa?

Kompassia voi käyttää myös pelkän suunnan säilyttämiseen maastossa ilman karttaa: käännä kompassin runkoa, kunnes kulkusuuntanuoli osoittaa haluttuun kohteeseen, käännä sen jälkeen neularasian rengasta, kunnes pohjoisnuoli asettuu kompassineulan kanssa samaan suuntaan, ja kävele sitten suuntaan, jossa neula pysyy koko ajan renkaan pohjoisnuolen kohdalla. Tätä tapaa käytetään esimerkiksi silloin, kun halutaan pitää suunta yli pitkän, kartalta vaikeasti seurattavan matkan, kuten avoimen suon yli.

Tämä tekniikka on hyödyllinen myös silloin, kun katse on koko ajan maastossa eikä kartan lukemiseen ole aikaa – esimerkiksi juostessa avoimella, tasaisella alueella, jossa ei ole selkeitä maastonkohteita suunnan tarkistamiseen. Suuntaa kannattaa tarkistaa silloin tällöin uudelleen, koska pienikin poikkeama alkuperäisestä suunnasta kasvaa matkan pidentyessä huomattavaksi virheeksi. Mitä pidempi matka kuljetaan pelkän kompassisuunnan varassa, sitä tärkeämpää on pitää kompassi vakaana ja tarkistaa suunta tasaisin väliajoin sen sijaan, että luottaa yhteen alussa otettuun lukemaan.

Toimiiko kompassi puhelimen lähellä?

Ei luotettavasti. Puhelimen kotelon ja kaiuttimien magneetit sekä muut elektroniset laitteet voivat saada kompassineulan poikkeamaan oikeasta suunnasta. Siksi kompassia ei kannata pitää kiinni puhelimesta tai muista magneettisista esineistä suunnistaessa – pidä ne eri taskuissa tai muutaman kymmenen sentin päässä toisistaan, kun otat suuntaa.

Sama koskee muita metallisia ja magneettisia esineitä: rannekello, vyön metallisolki tai reput, joissa on magneettisia kiinnikkeitä, voivat kaikki häiritä kompassineulaa, jos ne ovat aivan kompassin vieressä. Häiriö ei yleensä ole suuri, mutta suunnistuksessa jo muutaman asteen poikkeama kertautuu pitkällä matkalla huomattavaksi sivuun ajautumiseksi. Turvallisin tapa on totutella ottamaan suunta aina samalla tavalla, kädet vartalosta irti ja muut metalliesineet mahdollisimman kaukana kompassista. Tästä syystä puhelin kannattaa pitää suunnistaessa taskussa tai repussa eikä kädessä kompassin vieressä, vaikka sen ottaisi mukaan turvallisuussyistä.

Miten kompassia hoidetaan?

Kompassi kestää hyvin tavallista käyttöä sateessa ja kylmässä, mutta äärimmäiset lämpötilat kannattaa silti välttää – kompassia ei kannata jättää esimerkiksi auton kojelaudalle helteeseen. Neularasian läpinäkyvä kansi naarmuuntuu helposti, jos kompassia säilytetään irrallaan muiden varusteiden joukossa, joten oma pieni suojapussi tai -kotelo pidentää kompassin käyttöikää ja pitää lukemat selkeinä myös vuosien käytön jälkeen.

Milloin kompassia tarvitaan eniten?

Aloittelijan kuntorastikierroksella kompassi on usein enemmän varmistus kuin välttämättömyys – selkeitä maastonkohteita pitkin pääsee pitkälle ilmankin. Kompassi nousee tärkeäksi silloin, kun rastiväli kulkee avoimen tai tunnusmerkittömän maaston, kuten tasaisen metsän tai suon, läpi eikä matkalla ole selkeää seurattavaa linjaa. Kartan suuntaamisesta ja peukalo-otteesta kompassin rinnalla kerrotaan tarkemmin sivulla kartan lukeminen ja suuntaaminen.

Kokeneemmalla suunnistajalla kompassi on jatkuvasti käytössä, mutta eri tavalla: sitä ei nosteta joka kerta erikseen mittaamaan tarkkaa suuntaa, vaan se pidetään koko ajan silmäkulmassa karttaa vasten, jolloin kartan suunta pysyy hallinnassa juostessakin. Tähän tapaan siirtyminen vie aikaa, ja useimmat kehittävät oman tyylinsä vasta kymmenien tai satojen kuntorastikertojen jälkeen – kärsivällisyys kannattaa, sillä lopputuloksena suunnan ottaminen käy lopulta lähes huomaamatta osana juoksemista.

Kannattaako kompassi ostaa heti alkuun?

Ei ole pakko. Ensimmäisillä kuntorastikerroilla pärjää ilman omaa kompassia, ja moni tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden lainata tai vuokrata yhden tarvittaessa. Kun huomaat käyväsi kuntorasteilla säännöllisesti ja haluat harjoitella suunnan ottamista tarkemmin, oma kompassi on järkevä ensimmäinen hankinta – valinta levykompassin ja peukalokompassin välillä kannattaa tehdä sen mukaan, kumpi tuntui omalta jo lainakompassilla kokeiltaessa.

Kokeile molempia tyyppejä ennen ostopäätöstä, jos mahdollista: moni suunnistusseura ja kuntorastitapahtuma lainaa erityyppisiä kompasseja, ja oma tuntuma ratkaisee lopulta enemmän kuin mikään yleispätevä suositus. Kompassin lisäksi kannattaa suunnistuksen edetessä tutustua tarkemmin myös kartan lukemiseen ja suunnistuskartan karttamerkkeihin, jotta kompassi ja kartta tukevat toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kun molemmat taidot alkavat loksahtaa yhteen, rastilta toiselle eteneminen muuttuu selvästi varmemmaksi ja nopeammaksi kuin pelkkää karttaa lukemalla – tarkempi harjoittelupolku aloittelijalle löytyy sivulta suunnistus aloittelijalle.