Suunnistus aloittelijalle

Mitä tarvitsen suunnistukseen?

Ensimmäisellä kerralla riittää vähän: sään mukaiset ulkoiluvaatteet, jotka saavat likaantua ja repsottaa risukossa (pitkät housut kannattavat maaston vuoksi), sekä tukevat ulkoilu- tai juoksukengät. Omaa kompassia ei tarvitse vielä olla – moni aloittaa ilman. Kartan suojamuovin ja sähköisen leimauskortin (yleisimmin Emit-kortti, osassa kilpailuja SI-kortti) saa yleensä vuokrata tapahtumapaikalta, joten mitään ei tarvitse ostaa ennen kuin laji tuntuu omalta.

Kannattaa varautua myös siihen, että maasto voi olla märkää, kivistä tai tiheäkasvuista – siksi vedenpitävät tai ainakin nopeasti kuivuvat kengät ovat parempi valinta kuin normaalit lenkkarit. Moni ottaa mukaan myös vaihtovaatteet autoon tai kotiin, koska ensimmäisillä kerroilla maastossa tulee helposti kastuttua tai likaannuttua enemmän kuin osasi odottaa.

Syksyllä ja keväällä kannattaa varautua myös vilpoisampaan säähän kerrospukeutumisella, koska metsässä kulkee usein hitaammin kuin tasaisella tiellä juostessa ja pysähtyy välillä lukemaan karttaa – silloin tuntuu nopeasti kylmältä, jos päällä on liian vähän.

Mitä tapahtuu ensimmäisellä kerralla?

Tapahtumapaikalla on yleensä infopiste tai kojutelttoja, joista löydät radat, mahdollisen vuokravälineistön ja opastusta. Ilmoittaudut lähtöön, saat kartan ja valitset itsellesi sopivan radan. Lähtö tapahtuu useimmiten omaan tahtiin lyhyen välin sisällä muista lähtijöistä, joten kukaan ei odota ketään eikä kilpaile sinua vastaan. Maastossa saa pysähtyä lukemaan karttaa niin usein kuin haluaa – kukaan ei kellota, mihin aikaa kuluu.

Miten rata toimii?

Kartalle on merkitty lähtöpiste, rastit numerojärjestyksessä ja maali. Jokaisella rastilla on maastossa oranssi-valkoinen rastilippu ja sähköinen leimausasema. Leimauskortti painetaan asemaan, jolloin käynti rastilla tallentuu järjestelmään. Maalissa kortin tiedoista tulostuu tulosliuska, josta näkee rastiväliajat ja kokonaisajan. Rasteja ei tarvitse kiertää suoraviivaisesti – reitin voi valita itse, kunhan käy jokaisella rastilla oikeassa järjestyksessä.

Leimaamista ei tarvitse jännittää etukäteen: se on muutaman sekunnin toimenpide, ja jos jokin tuntuu epäselvältä ensimmäisellä rastilla, sekä järjestäjät että muut suunnistajat neuvovat mielellään. Vuokrattu leimauskortti palautetaan maalissa, ja tulosliuska saa usein heti mukaansa, jos tapahtumassa on tulostuspalvelu käytössä.

Radat on jaettu vaikeustason mukaan väreillä: vihreä ja valkoinen ovat helpoimmat ja kulkevat selkeitä maastonkohteita – polkuja, aitoja, ojia – pitkin. Keltainen ja oranssi opettavat reitinvalintaa, ja violetti, sininen ja musta vaativat jo tarkkaa kartanlukua ja nopeaa päätöksentekoa. Aloittelijalle vihreä tai valkoinen on juuri sopiva: rata on lyhyt ja maastonkohteet helppoja tunnistaa. Radan pituus ei kerro suoraan käveltävästä matkasta – reitin voi valita itse, joten todellinen kuljettu matka riippuu siitä, kuinka suoraan tai mutkitellen rastiväliä kulkee.

Onko suunnistus vaikeaa aloittelijalle?

Ei, jos aloittaa oikealta tasolta. Helpoimmilla radoilla tehtävä on yksinkertainen: seurataan selkeää maastonkohdetta – polkua, ojaa, aitaa – rastille asti. Vaikeus kasvaa vasta, kun siirrytään vaativammille väreille, joten aloittelijan ei kannata hätiköidä radan valinnassa. Moni yllättyy siitä, kuinka nopeasti kartanlukutaito karttuu muutaman kuntorastikerran jälkeen.

Suurin osa aloittelijan haasteista ei liity fyysiseen kuntoon vaan karttamerkkien tunnistamiseen ja kartan suuntaamiseen. Kannattaa siis mieluummin kävellä ja lukea karttaa rauhassa kuin juosta ja arvailla suuntaa – vauhtia voi lisätä sitä mukaa, kun kartanluku alkaa sujua ilman jatkuvaa pysähtelyä.

Voiko suunnistaa yksin ilman seuraa?

Voi. Kuntorasteilla voi suunnistaa yksin, kaverin kanssa samalla kortilla tai ryhmässä – mitään ennakkotietoa tai seuran jäsenyyttä ei tarvita. Moni käy kuntorasteilla pitkään ilman seuraa ja liittyy jäseneksi vasta, jos laji alkaa kiinnostaa kilpailumielessä tai haluaa mukaan ohjattuun harjoitteluun.

Jos et ole varma, uskaltaudutko yksin metsään, ensimmäisen kerran voi hyvin tehdä kaverin kanssa tai osana pientä ryhmää: kaksi karttaa lukee aina paremmin kuin yksi, ja virheistä oppii yhdessä nopeammin. Osa seuroista järjestää myös ohjattuja alkeiskursseja tai yhteislähtöjä, joissa kokeneempi suunnistaja kulkee mukana ja neuvoo kartanluvussa – näihin kannattaa osallistua, jos kuntorastit tuntuvat vielä liian jännittäviltä yksin kokeiltavaksi. Moni löytää juuri tätä kautta myös oman seuransa, kun ohjattu yhteislähtö osoittautuu mukavaksi tavaksi tutustua sekä lajiin että muihin harrastajiin.

Mitä jos eksyn?

Eksyminen kuuluu asiaan, eikä siitä kannata säikähtää. Kuntorastimaastot ovat yleensä rajattuja ja tuttuja alueita, joilla liikkuu samaan aikaan muitakin suunnistajia, ja poluilta tai teiltä löytää yleensä nopeasti takaisin tapahtumapaikalle. Jos et löydä seuraavaa rastia, kannattaa palata viimeiseen varmasti tunnistettuun kohtaan kartalla ja aloittaa suunnistus siitä uudelleen sen sijaan, että jatkaa arvailemalla eteenpäin. Isoimmissa tapahtumissa maalialueella on yleensä myös järjestäjän edustaja, jolta voi kysyä neuvoa.

Kokeneemmatkin suunnistajat eksyvät välillä – ero aloittelijaan on lähinnä siinä, kuinka nopeasti virheen huomaa ja osaa palata takaisin tutulle kartan kohdalle. Tätä taitoa ei opi muuten kuin tekemällä, joten omia eksymisiä kannattaa pitää osana oppimista, ei epäonnistumisena.

Mistä löydän suunnistusseuran?

Pääkaupunkiseudulla toimii useita suunnistusseuroja, joiden toimintaan pääsee mukaan ilman aiempaa kokemusta:

• Helsingin Suunnistajat ry – perustettu 1943, Suomen suurin suunnistusseura noin 900 jäsenellään. Toiminta-alueena on Helsinki, Espoo, Vantaa ja lähialueet, ja seura järjestää muun muassa Iltarastit-kuntorastit, jotka ovat Suomen suurin viikoittainen kuntosuunnistustapahtuma. helsinginsuunnistajat.fi
• Espoon Suunta – syntynyt 1988 Espoon Rastin ja Reima-34:n yhdistyessä. Painottaa nuoriso- ja kuntosuunnistusta sekä huippu-urheilua Espoossa, ja ylläpitää pysyviä, omatoimisia rastikohteita Oittaalla ja Espoon keskuspuistossa, joihin pääsee ilman ennakkoilmoittautumista. espoonsuunta.fi
• Pihkaniskat ry – vantaalainen seura, joka järjestää kuntorasteja ja ylläpitää kiintorastikohteita esimerkiksi Ylästössä. Sopii hyvin, jos asut Vantaan puolella ja etsit lähialueen harrastusmahdollisuuksia. pihkaniskat.fi

Kaikkien seurojen kuntorasteille ja aloittelijoiden alkeiskursseille voi osallistua ilman jäsenyyttä – jäseneksi kannattaa liittyä vasta, kun haluaa ohjattua harjoittelua, kilpailulisenssin tai seuratoimintaa esimerkiksi lapselle. Seurat myös neuvovat mielellään varustehankinnoissa ja radan valinnassa, jos kysyt paikan päällä.

Milloin varusteita kannattaa hankkia itse?

Kun kuntorastikäynnit alkavat vakiintua, ensimmäinen oma hankinta on yleensä kompassi: kompassin käyttö -sivulla käydään läpi, kumpi tyyppi – levy- vai peukalokompassi – sopii aloittelijalle paremmin. Toinen luonteva askel on opetella lukemaan kartan värit ja symbolit ulkoa, mikä nopeuttaa radalla etenemistä huomattavasti: ks. suunnistuskartan karttamerkit. Suunnistuskenkiin ja muihin varusteisiin kannattaa tutustua vasta, kun laji tuntuu omalta ja käyntejä kertyy säännöllisesti.

Ei kannata hankkia kaikkea kerralla. Järkevä järjestys on ensin käydä muutamalla kuntorastikerralla lainavälineillä, sitten hankkia oma kompassi, ja vasta sen jälkeen harkita suunnistuskenkiä tai muuta erikoisvarustusta, jos laji tuntuu omalta ja kuntorastikäynnit alkavat toistua säännöllisesti. Näin varustus karttuu tarpeen mukaan eikä rahaa mene turhaan välineisiin, joita ei loppujen lopuksi tarvitse.

Seuraava askel

Kun ensimmäiset kuntorastikerrat ovat takana ja helpoin väritaso alkaa sujua ilman jatkuvaa epävarmuutta, luonteva jatko on siirtyä seuraavalle vaikeustasolle tai osallistua ensimmäiseen viralliseen suunnistuskilpailuun. Kilpailuissa rata on ratamestarin suunnittelema ja mukana on virallinen ajanotto, mutta perusidea on sama kuin kuntorasteilla: kartta, kompassi ja omaan tahtiin eteneminen.