Suunnistuskartan karttamerkit

Värit ryhmittäin

Vihreän sävyn tummuus kertoo, kuinka hidasta maastossa on liikkua: vaalein vihreä hidastaa vain vähän, tumma vihreä on lähes läpipääsemätöntä tiheikköä. Keltaisen sävy toimii samaan tapaan avoimuuden asteen kuvaajana. Violetti ei kuvaa maastoa lainkaan – se on kilpailun ratamestarin lisäämä kerros kartan päällä.

Mitä suunnistuskartan värit tarkoittavat?

Musta on kartan runsain väri: sillä kuvataan kaikki selvät, pysyvät maastonkohteet, jotka eivät liity kasvillisuuteen tai veteen – kalliot, jyrkänteet, kivet, tiet, polut, rakennukset ja aidat. Mitä paksumpi tai tummempi musta merkki on, sitä isompi tai selvempi kohde on kyseessä.

Ruskea on varattu yksinomaan maaston muodoille eli korkeuskäyrille sekä niiden lisämerkeille, kuten pengerryksille ja kuopille. Ruskea kertoo, minkä muotoinen maasto on, riippumatta siitä, mitä sen päällä kasvaa.

Sininen kattaa kaiken veden: järvet, lammet, joet, purot, lähteet ja suot. Suo merkitään sinisillä vaakaviivoilla eikä täyttövärillä, koska suo on kuljettavissa – vain hitaammin kuin kuivalla maalla.

Keltainen kuvaa avointa maastoa, kuten peltoja, niittyjä ja avokallioita. Sävyn vaaleus kertoo, kuinka avoin alue on: mitä vaaleampi keltainen, sitä avoimempi ja nopeampi kulkea.

Vihreä kuvaa kasvillisuutta, joka hidastaa etenemistä normaalia metsää enemmän. Kolmiportainen sävyasteikko (vaalea, keskitumma, tumma) kertoo suoraan, kuinka paljon vauhtia kannattaa hidastaa – tumman vihreän alueen läpi kannattaa usein kiertää, jos reitti sen sallii.

Tärkeimmät yksittäiset merkit

Taulukon viimeiset rivit ovat esimerkkejä harvinaisemmista merkeistä, joita ei näy jokaisella kartalla mutta jotka on hyvä tunnistaa, kun niitä vastaan tulee: ladottu kivi tai muu selvä yksittäinen kohde toimii usein rastin tarkkana sijaintipaikkana, joten sen tunnistaminen kartalta nopeuttaa viimeisiä metrejä rastille. Ratamestarit suosivat usein juuri tällaisia tarkkoja, yksiselitteisiä kohteita rastin sijoituspaikkoina, koska ne ovat helposti todennettavissa sekä suunnistajalle että radan tarkastajalle.

Sprinttikartoilla (kuvausohje ISSprOM 2019) rakennettu ympäristö on esitetty tarkemmin: esimerkiksi ylitettävät ja ei-ylitettävät aidat tai muurit erotetaan omilla merkeillään, koska sprintissä reitinvalinta ratkeaa usein juuri niiden perusteella. Metsäkartalla (ISOM) tällaista tarkkuutta ei tarvita, koska rakennettua ympäristöä on vähemmän ja pääpaino on maaston muodoissa, kasvillisuudessa ja vesistöissä.

Musta – kalliot ja rakennettu ympäristö tarkemmin

Mustan värin sisällä on eniten yksittäisiä symboleita, koska ryhmään kuuluu sekä luonnonmuodostumia että ihmisen rakentamia kohteita. Jyrkänteet piirretään hammastettuina viivoina, joiden hampaat osoittavat aina alaspäin – tämä kertoo, kummalla puolella viivaa maasto laskee jyrkästi. Kivet ja kivikot merkitään pisteillä: yksittäinen suurehko kivi omalla symbolillaan, kivinen alue pistejoukkona. Polut ja tiet erotellaan viivan paksuuden ja tyylin perusteella – kapea polku on ohuempi ja katkonaisempi kuin ajokelpoinen tie. Rakennukset piirretään mustina täyttöneliöinä tai -suorakulmioina, ja aidat mustina viivoina, joissa poikkiviivat osoittavat, onko aita ylitettävissä.

Miksi karttamerkit ovat tärkeitä kilpailussa?

Kilpailunopeus riippuu suurelta osin siitä, kuinka nopeasti suunnistaja tulkitsee kartan symbolit oikein vauhdissa. Väärin luettu vihreän sävy voi johtaa reitille, joka näyttää kartalla lyhyeltä mutta on maastossa hidas kahlata läpi; väärin tulkittu musta merkki taas voi tarkoittaa, että suunnistaja yrittää ylittää esteen, joka onkin oikeasti kierrettävä. Siksi kokeneet suunnistajat osaavat lukea karttamerkit lähes automaattisesti, ilman että joutuvat tietoisesti miettimään, mitä mikäkin symboli tarkoittaa – tähän pääsee vain harjoittelemalla säännöllisesti erilaisissa maastoissa.

Vesistön karttamerkit tarkemmin

Vesistöt ovat suunnistajalle tärkeitä tunnistuskohteita, koska ne erottuvat maastossa yleensä selvästi ja auttavat oman sijainnin varmistamisessa. Järvet ja lammet merkitään yhtenäisellä sinisellä täyttövärillä, ja niiden rantaviiva seuraa kartalla todellista muotoa. Joet ja purot ovat sinisiä viivoja, joiden paksuus kertoo vesiuoman koosta – leveämpi viiva tarkoittaa isompaa jokea. Suot merkitään omalla, vaakaviivoja sisältävällä kuviolla erotukseksi järvistä, koska suo on kuljettavissa, joskin hitaasti ja usein märkien jalkojen kustannuksella. Kaivot ja lähteet merkitään pienellä, tarkkaan paikannettavalla symbolilla, koska ne ovat usein hyviä rastipaikkoja niiden yksiselitteisen sijainnin vuoksi.

Onko suunnistuskartan merkit kansainvälisesti samat?

Kyllä. ISOM- ja ISSprOM-kuvausohjeet ovat IOF:n kansainvälisiä standardeja, joten suunnistuskartan värit ja symbolit ovat samat kilpailumaasta riippumatta. Kun opettelet merkit Suomessa, samat taidot toimivat sellaisenaan myös ulkomaisilla kilpailukartoilla – ainoastaan karttojen selitteiden kieli vaihtelee. Tämä on yksi syy, miksi suunnistus toimii hyvin myös ulkomaanmatkoilla: kartan lukutaito ei ole sidottu tiettyyn maahan tai kieleen.

Mistä opin suunnistuksen karttamerkit?

Tämän sivun taulukot toimivat hyvänä muistilistana, mutta paras oppimistapa on yhdistää ne käytäntöön: ota mukaan kartta kuntorasteille ja pysähdy vertaamaan symboleita ympäröivään maastoon aina, kun jokin merkki tuntuu vieraalta. Osa suunnistusseuroista järjestää myös omia karttamerkkikoulutuksia aloittelijoille, joissa käydään läpi juuri niitä symboleita, joita paikallisilla kilpailukartoilla näkee useimmin. Kun väriryhmät ja yleisimmät symbolit ovat hallussa, loput harvinaisemmatkin merkit oppii nopeasti sitä mukaa kuin niitä vastaan tulee.

Testaa itsesi

Kokeile ennen kuin katsot taulukkoa uudelleen:

1. Mikä väri kertoo, että alue on märkää suota? (Sininen, vaakaviivoina.)
2. Kumpi on vaikeakulkuisempi maasto – vaalean vai tumman vihreä alue? (Tumman vihreä.)
3. Mikä väri ei kuvaa maastoa lainkaan, vaan kilpailun omia merkintöjä? (Violetti.)
4. Mitä ruskeat yhtenäiset viivat kartalla esittävät? (Korkeuskäyrät eli maaston muodot.)
5. Mikä väri kuvaa avointa maastoa, kuten peltoa tai niittyä? (Keltainen.)
6. Miksi kartalla ei ole erillistä merkkiä normaalille metsälle? (Se on kartan pohjaväri, valkoinen – hyvin juostava metsä ei tarvitse omaa symbolia.)

Miten opin karttamerkit parhaiten?

Nopein tapa oppia on yhdistää merkki ja maasto käytännössä: ota kuntorasteille mukaan yksinkertainen rata ja pysähdy jokaisella rastilla vertaamaan karttaa ympäröivään maastoon. Kun väriryhmät (musta, ruskea, sininen, keltainen, vihreä) ovat hallussa, yksittäiset symbolit alkavat jäädä mieleen vartin parin kuntorastikäynnin jälkeen.

Toinen toimiva tapa on opetella värit ensin ilman yksittäisiä symboleita: kun tiedät, että musta tarkoittaa aina kiveä, kalliota tai rakennettua ja sininen aina vettä, pystyt jo päättelemään uuden, tuntemattomankin symbolin merkityksen pelkän värin perusteella. Yksittäisten symbolien ulkoa opettelu kannattaa jättää vasta toiseksi vaiheeksi, kun värit ovat automaattisia.

Seuraava askel kartanluvussa on opetella suuntaamaan kartta ja käyttämään peukalo-otetta – niistä lisää sivulla kartan lukeminen ja suuntaaminen. Kun sekä merkit että suuntaaminen alkavat sujua, kannattaa kokeilla myös kompassin käyttöä tarkempaan suunnanottoon.