Kuntorastit ensimmäistä kertaa: mitä mukaan ja miten rata valitaan

Mitä mukaan ensimmäisille kuntorasteille

Et tarvitse erikoisvarusteita ensimmäiselle kerralle. Riittää:

• Säänmukaiset ulkoiluvaatteet, jotka saavat likaantua — metsässä kuljetaan pensaiden ja kosteiden kohtien läpi.
• Tukevat ulkoilu- tai maastokengät. Suunnistuskenkiä ei tarvita ensimmäisillä kerroilla.
• Pitkät housut, vaikka sää olisi lämmin — ne suojaavat säikeitä ja oksia vastaan paremmin kuin sortsit.
• Käteistä tai maksukorttia osallistumismaksuun, jos tapahtuma ei ota ennakkomaksua.

Kartan suojamuovin ja leimauskortin saa yleensä vuokrattua tapahtumapaikalta, joten niitä ei tarvitse hankkia etukäteen. Kompassi ei ole pakollinen aloittelijan helpoimmalla radalla, mutta jos omistat peukalokompassin, se auttaa jo ensimmäisellä kerralla pitämään kartan oikeassa asennossa. Lue kompassin perustoiminta sivulta kompassin käyttö suunnistuksessa, jos haluat kokeilla sitä heti alusta asti.

Syyskaudella kannattaa varautua myös hämärään ja kosteuteen: iltarastit alkavat usein työpäivän jälkeen, jolloin metsässä voi olla jo hämärää viimeisillä rasteilla. Kevyt otsalamppu taskussa ei ole ylivarustautumista, jos oma rata venyy odotettua pidemmäksi. Vedenpitävä tai vettä hylkivä ulkoiluvaate kannattaa valita, koska syksyllä maasto on usein kostea aamu- tai iltakasteen jäljiltä, vaikka taivaalla ei satelisi.

Jännittääkö metsään meno yksin?

Moni aloittelija epäröi juuri sitä, joutuuko metsässä eksyksiin. Todellisuudessa helpoimmat radat on suunniteltu niin, ettei niiltä juuri eksy: reitti kulkee selkeää polkua, aitaa tai muuta maastokohdetta pitkin, ja rastien välillä on usein muitakin osallistujia liikkeellä. Jos oma suunta tuntuu epävarmalta, voi aina pysähtyä ja odottaa, että joku toinen kulkee ohi samalle rastille — tämä on täysin tavallista eikä häpeän aihe.

Tapahtumissa on lisäksi yleensä selkeä aikaraja, jonka jälkeen järjestäjät alkavat huolestua osallistujasta, joka ei ole vielä palannut maaliin. Ilmoita siis aina lähtöpisteellä, minkä radan valitsit, jotta järjestäjä tietää, ketä odottaa.

Miten rata valitaan

Kuntorastien radat on porrastettu vaikeustason mukaan väreillä, ja väri kertoo enemmän kuin pituus siitä, kuinka helppo rata on:

Valitse aina helpoin taso ensimmäisillä kerroilla, vaikka juoksukuntoa riittäisi pidemmällekin matkalle. Radan vaikeus ei liity sen pituuteen — lyhytkin rata voi olla vaikea, jos se kulkee tunnusmerkittömän maaston läpi, ja pitkäkin rata voi olla helppo, jos se seuraa selkeitä polkuja. Moni yllättyy siitä, kuinka nopeasti helpoin taso alkaa tuntua liian yksinkertaiselta muutaman käyntikerran jälkeen — siinä vaiheessa kannattaa rohkeasti kokeilla seuraavaa väriä.

Näin tapahtuma etenee paikan päällä

Saavu paikalle riittävän ajoissa, jotta ehdit rauhassa infopisteelle. Siellä vuokraat kartan suojamuovin ja leimauskortin sekä saat kartan valitsemallesi radalle. Katso kartasta ennen lähtöä, missä lähtöpiste sijaitsee suhteessa parkkipaikkaan tai infopisteeseen — se on usein eri paikassa kuin maali.

Lähdet radalle omaan tahtiisi, useimmiten ilman yhteislähtöä. Suunnista rastilta rastille kartan avulla ja leimaa jokaisella rastilla leimauskortti tai elektroninen leimasin. Ei ole väliä, kävelet vai juokset — kuntorasteilla aikaa otetaan, mutta palkintoja ei jaeta, joten tahti on täysin oma valintasi.

Maalissa palautat vuokratun leimauskortin ja saat usein tulosliuskan, josta näkyvät rastiväliajat. Niistä kannattaa katsoa, millä väleillä eteneminen sujui parhaiten — se kertoo yleensä enemmän kuin kokonaisaika siitä, missä oma kartanlukutaito on vielä harjoittelun tarpeessa.

Yleisimmät aloittelijan mokat

Suurin osa ensikertalaisen virheistä liittyy kartan suuntaamiseen, ei juoksuvauhtiin. Pidä kartta koko ajan samassa asennossa kuin maasto — käännä karttaa, älä itseäsi, kun vaihdat suuntaa. Pysähdy rastilla aina hetkeksi katsomaan seuraavaa rastiväliä ennen kuin lähdet juoksemaan; kiireessä valittu väärä suunta maksaa enemmän aikaa kuin muutaman sekunnin pysähdys.

Toinen yleinen virhe on yrittää edetä liian nopeasti suhteessa omaan kartanlukutaitoon. Jos et ole varma, missä olet, hidasta tai pysähdy kokonaan sen sijaan, että jatkat arvaamalla — helpoimmalla radalla tämä on harvoin ongelma, koska reitti seuraa selkeitä maastonkohteita, mutta tottumus kannattaa opetella heti alusta.

Kolmas yleinen sudenkuoppa on rastin ohittaminen huomaamatta. Rastilippu (oranssi-valkoinen kolmisivuinen merkki) voi olla pienempi ja huomaamattomampi kuin osaa etukäteen ajatella, ja se sijaitsee tarkasti kartan rastimerkinnän osoittamassa kohdassa — ei “suunnilleen siinä lähellä”. Kun lähestyt rastia, hidasta ja vertaa karttaa ympäröivään maastoon tarkasti, äläkä luota pelkkään etäisyyden arviointiin.

Seuraava askel

Kun ensimmäinen kerta on takana ja kartanluku alkaa tuntua luontevammalta, kannattaa tutustua tarkemmin suunnistuskartan karttamerkkeihin — niiden tunteminen nopeuttaa rastiväleillä etenemistä huomattavasti. Moni jatkaa kuntorasteilla säännöllisesti myös sen jälkeen, kun on rohkaistunut kokeilemaan ensimmäistä virallista suunnistuskilpailua — kuntorastit toimivat hyvänä, matalan kynnyksen harjoitteluna läpi koko harrastuksen, kilpailutasosta riippumatta.